Mökillä pitkästä aikaa tein Topille jäljen. Merkkasin pyykkipojin, nameja sinne tänne, askelet lyhyet, mutta selvät askeleet. Jäljelle mennessä kerroin Topille, mihin ollaan menossa. Topi iski kuonon maahan ja lähti menemään! Jossain kohdin merkeistäni huolimatta olin varma, että koira väärillä jäljillä ja eksynyt, mutta olinkin tehnyt 90 asteen kulman ja koira löysi sen vaivatta! Eksyinkin siis itse. Onneksi en tehnyt mitään korjaavaa liikettä vaan katsellani hain vain merkkejäni. Kerran meinasi poika eksyä oikeasti jäljeltä; alkoi minua tuijottamaan kysymysmerkkinä. En auttanut yhtään, joten pää painui takaisin maahan ja niin jälki taas löytyi ja matka jatkui onnellisesti maaliin 50 metrin päähän. On mulla taitava koira!
Kirsi usutti kokeeseen. En ole opettanut ilmaisua lain vielä. Se seuraavaksi?! Vuorokauteen lisää tunteja!! Olis niiiiin kiva tätäkin lajia tosissaan treenata. Tätäkin tosissaan?! No, puolitosissaan nyt ainakin! Tai edes treenata ylipäätään… 😉