Topille tein syyslomalla noin 150m pitkän jäljen. Maa oli jo jäässä, nameja laitoin harvaan, mutta kaksi kuppia matkan varrelle nameja täynnä.
Hyvin teki töitä poika. Tien ylityskohta oli vaikein. En tiedä, kumpi siinä meni sekaisin; minä vai koira, mutta jouduin lopulta ohjaamaan oikeaan jatkokohtaan koiran. Sen jälkeen jouduin tekemään töitä, että pysyin perässä. Koira oli innokas ja teki tarkasti, mutta nopeasti hommia. Palkka löytyi jäljen pääätteeksi 🙂